On kaksi asiaa, joista voin ammentaa valtavasti blogijuttuja: sosiaalinen media ja ortodoksinen kirkko. Kun nämä kaksi yhdistyvät jossain, vaikutus on ekspotentiaalinen.
Asiaan liittyy tietysti sitten se nurja puolensa, kun tai jos teen näitä ”omia juttujani” liian usein joittenkin tiettyjen ihmisten innoittamana ja inspiroimana, voi syntyä monenlaisia ristipaineita ja säröjä Facebook-kaveruuteen. Mutta sanon kuitenkin kaiken varalta, että aiheet tulevat vain inspiroimaan minua eivät vaikuttamaan muihin suhteisiini, sellainen kun ei kuulu tapoihini. Ja kaiken varalta vielä anteeksi, kun joku näistä kuitenkin loukkaantuu tai ottaa itseensä.
Se oli varmaan joskus "Nettihoukan harhoja" -blogini aikaan, kun kirjoitin ehkä ensikertaa noista ns. kuplista, joissa osa ihmisistä asuu. Saattaa tosin olla toisinkin, jossain toisessa blogissani, kun näin vanhetessa en enää oikein muista kunnolla, mitä joskus on tullut kirjoitettua. Mutta joka tapauksessa silloin muistaakseni puhuttiin maassamme laajemminkin mm. city-ihmisistä, jotka asuvat city-kuplissaan ja sitten niistä muista siellä kehäkolmosen ulkopuolella.
Tuo aika taisi sijoittua kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan, kun osa (ainakin enemmistö noista kuplassa elävistä) oli vahvasti sitä mieltä, että noin neljännes kansasta oli äänestänyt väärin ja heiltä pitäisi mahdollisesti ottaa äänioikeus pois. Noin siis ihan vain hieman karrikoiden. Samaan aikaan alkoi levitä erilaisia uusia haukkumanimiä puolueista, jotka olivat voittaneet, vaikka ei olisi pitänyt. Yksi näistä nimistä muistaakseni muistutti kovasti ihmisen takapuolen nimeä ja sitä käyttivätkin sitten monet kuplissaan elävät sivistyneet ja kultturellit ihmiset hartaasti ikään kuin salakirosanana, luullen ettei kukaan neutraali loukkaannu tai ne jotka loukkaantuvat, ansaitsevat sen. Siis loukkaantumisen. Minusta tuo oli rumaa käytöstä enkä pidä siitä edelleenkään, vaikka en mihinkään puolueeseen kuulukaan, eikä minulla ole sen suurempia sympatioita tai antipatioita mitään puoluetta kohtaan.
Mikä sitten olisikaan sellainen ortodoksinen kupla? Onko sellaista, ja jos on, missä? Yleensähän kaikki jäljet johtavat vanhan urbaanin legendan mukaan ”sylttytehtaalle”. Tiedätkö muuten, että tuo sanonta liittyy vuoden 1931 tapahtumiin, kun Tattarinsuolta löytyi ihmisten ruumiinosia ja tutkinnan yhteydessä eräs Sörnäisissä sijainnut sylttytehdas joutui epäilyksen alaiseksi. Silloinen äärioikeistolainen ”Ajan Sana” (myöhemmin "Ajan Suunta") -niminen sanomalehti repäisi asiasta otsikon: ”Tattarisuon arvoitus selviää. Jäljet johtavat sylttytehtaaseen?” Sittemmin sanonta liitettiin voimallisesti Lapuan liikkeeseen ja sitä käytettiin myös paljon politiikassa. Käytetään toki vieläkin, mutta ehkä hieman vähemmän korneissa yhteyksissä ja hieman keveämmän sävyisenä.
Niin – niitä ortodoksisia kuplia löytynee toki maastamme useitakin. Osin ne ainakin omasta mielestäni ovat syntyneet ehkä väärinkäsityksistä, mahdollisesti tarkoituksella, jopa hyvä ettei vahingossa. Ortodoksia ja ortodoksinen kirkko maassamme ovat melkoisen paineen alaisena. Elämme pienenä vähemmistönä maallistuneessa ja yhä enemmän uskonnollisesti liberalisoituvassa enemmistön hallitsemassa maassa. Enemmistö hallitsee niin kirkollista kieltä kuin tapojakin, jotka molemmat ortodokseilla poikkeavat paljonkin enemmistön valtavirrasta. Oman kirkkomme viestintä ei tavoita kansan enemmistöä ikonien kauneutta ja kirkkolaulujen ihanuutta lukuunottamatta.
Joskus tekee väkisin mieli verrata ortodoksisuutta ja tuota jytkyllä voittanutta puoluetta. Niissä kummassakin on jotain yhteistä. Kauniisti sanottuna molemmat ovat kansan, etenkin pienen ihmisen asialla, mutta toimivat kuitenkin vastavirtaan useiden muiden suomalaisten ihmisten – enemmistön – kannalta katsottuna. Vastaavasti hieman – ainakin valtavirran kannalta katsottuna – on kummallakin omia "kummallisia" tapojansa, joista he eivät ole valmiita luopumaan, vaikka yhteiskunnan paine niin vaatii tai jopa odottaa. Jopa siinä määrin, että usein vedotaan oikeuteen ja lakiin asioiden yhdenmukaistamiseksi valtavirran kanssa.
Seurasin sivusilmällä erästä some-keskustelua tuollaisessa kuplassa asumisesta ja siinä esitettiin mm. väite, että me kaikki elämme jonkinmoisessa kuplassa. No joo – ainakin tämä ilmakehä on kai jollain tavalla ajateltuna kuplakin, mutta että noin niin kuin yleistäen tuollaisiin city-kupliin ja niissä elämiseen, niin sallinette, että olen eri mieltä. Kuplassa asumisesta näyttäsi kuitenkin joillekin tulleen jo melkein standardi, normi, tapa, miten eletään.
Tuollainen normittaminen kuulunee varsinkin city- eli kaupunkilaiselämään, jossa luonnonläheisyys ja luontainen aitous alkaa hiljalleen olla ”harvinaista kauraa”. Monenlainen uusavuttomuus ja jopa -arvottomuus saa valtaa itsekkyyden ohessa. ”Minä - minä - minä” tai "kaikki - kaikki - kaikki" tai "nyt heti - heti - heti" ovat kaiken A ja O. Yksilöllisyyskin on itsekkyyden palvontaan valjastettu voima, olemalla yksilöllinen, olet jotain. Ei kuten ”landella” tai periferiassa, jossa yleensä voinee jokainen olla ihan vain oma itsensä.
Ihminen alkaa degenoroitua kaupungissa eläessään. Jos tuollainen kaupunki-ihminen – sanoisin joskus, että kupla-ihminen – joutuu vaikka Lappiin, hän ei saata osata tehdä nuotiota ja saattaa kokea jopa nälkää, vaikka painava reppu on täynnä herkkuja – ei ruokaa. Vastaavasti maalla elävät ”landepaukut” erottuvat kyllä melko selvästi kaupungissa kävellessään ulkonäön, joskus jopa hajun perusteella. Tiedä sitten häntä, miten degeneroituja ja elinkelpoisia nuo kylien "uuninpankkopojat" sitten ovatkaan. Saattaisi olla että kumpikin tai ainakin toinen noista ihmisryhmistä tarvitsisi elämäntapaopetuksen lisäksi jonkinlaista geenimanipulaatiota. Mutta molemmissa yhtenä perussyynä koko tilanteeseen on varmaan jokinlainen kulttuurillinen sisäsiittoisuus.
Meillä ortodokseilla syinä vääränlaiseen kehitykseen saattaa olla jonkinlainen ”sosiaalidarvinistinen ortodoksisuus”, jossa ikään kuin Darvinin oppien mukaisesti vahvat alistavat heikommat ja ajatellaan, että evoluutio johtaa väkisin uuteen ortodoksisuuteen. Sosiaalidarvinismissahan suhtauduttiin erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin, köyhiin, sairaisiin, jne. Siis hieman kuten nykyisin tekevät mahdollisesti juuri nämä kuplaortodoksit, jotka kuitenkin itse pitävät itseään erityisen suvaitsevaisina ja ainoina oikean opin levittäjinä. Tuossa edellä mainitussa opissahan hylättiin tietyllä tavalla tasa-arvoisuuskin ja samalla autoritääriset, ei niin kovin demokraattiset (vaikkakin joskus demokraattisesti valitut) tahot ottivat vallan ja hallitsivat muita omalla tavallaan muka-suvaitsevaisina enemmistön turvin.
Nykymedia auttaa paljon tällaisessa kupla-ajattelussa eläviä. Ennen – sanomalehtien aikaan – sanottiin, että kyllä se on totta, olihan se Hesarissakin. Nykyisin, kun ihmetellään, mistä sinä olet saanut tuollaisia hulluja ajatuksia päähäsi, vastaus on: ”Netistä.” Ennen muinoin ne opittiin, osattiin ja koettiin.
Vaikka olihan se ennenkin joissain asioissa toisin kuin uskoimmekaan, miksi ei siis nykyisinkin. Kun Ajan Sana syytti aivan syyttä Sörnäisten sylttytehdasta, sai jopa sakkoa palturin kirjoittamisesta, todellisuus oli jotain muuta, sadunomaisenpaa. Syylliseksi Tattarinsuon ihmisruumiin osien levittelyyn paljastui yksittäinen mielisairas henkilö, joka kuulusteluissa kertoi tavanneensa lähteellä menninkäisen, joka oli luvannut ihmisuhria vastaan paljastaa kulta-aarteen kätköpaikan. Mies ei uskaltanut ryhtyä murhaajaksi, vaan varasti ruumishuoneelta ihmisen osia, jotka uhrasi lähteeseen kultapalkkion toivossa.
Mitäpä ihminen ei tekisi palkkion, kiitoksen ja vallan toivossa!
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Asiaan liittyy tietysti sitten se nurja puolensa, kun tai jos teen näitä ”omia juttujani” liian usein joittenkin tiettyjen ihmisten innoittamana ja inspiroimana, voi syntyä monenlaisia ristipaineita ja säröjä Facebook-kaveruuteen. Mutta sanon kuitenkin kaiken varalta, että aiheet tulevat vain inspiroimaan minua eivät vaikuttamaan muihin suhteisiini, sellainen kun ei kuulu tapoihini. Ja kaiken varalta vielä anteeksi, kun joku näistä kuitenkin loukkaantuu tai ottaa itseensä.
Se oli varmaan joskus "Nettihoukan harhoja" -blogini aikaan, kun kirjoitin ehkä ensikertaa noista ns. kuplista, joissa osa ihmisistä asuu. Saattaa tosin olla toisinkin, jossain toisessa blogissani, kun näin vanhetessa en enää oikein muista kunnolla, mitä joskus on tullut kirjoitettua. Mutta joka tapauksessa silloin muistaakseni puhuttiin maassamme laajemminkin mm. city-ihmisistä, jotka asuvat city-kuplissaan ja sitten niistä muista siellä kehäkolmosen ulkopuolella.
Tuo aika taisi sijoittua kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan, kun osa (ainakin enemmistö noista kuplassa elävistä) oli vahvasti sitä mieltä, että noin neljännes kansasta oli äänestänyt väärin ja heiltä pitäisi mahdollisesti ottaa äänioikeus pois. Noin siis ihan vain hieman karrikoiden. Samaan aikaan alkoi levitä erilaisia uusia haukkumanimiä puolueista, jotka olivat voittaneet, vaikka ei olisi pitänyt. Yksi näistä nimistä muistaakseni muistutti kovasti ihmisen takapuolen nimeä ja sitä käyttivätkin sitten monet kuplissaan elävät sivistyneet ja kultturellit ihmiset hartaasti ikään kuin salakirosanana, luullen ettei kukaan neutraali loukkaannu tai ne jotka loukkaantuvat, ansaitsevat sen. Siis loukkaantumisen. Minusta tuo oli rumaa käytöstä enkä pidä siitä edelleenkään, vaikka en mihinkään puolueeseen kuulukaan, eikä minulla ole sen suurempia sympatioita tai antipatioita mitään puoluetta kohtaan.
Mikä sitten olisikaan sellainen ortodoksinen kupla? Onko sellaista, ja jos on, missä? Yleensähän kaikki jäljet johtavat vanhan urbaanin legendan mukaan ”sylttytehtaalle”. Tiedätkö muuten, että tuo sanonta liittyy vuoden 1931 tapahtumiin, kun Tattarinsuolta löytyi ihmisten ruumiinosia ja tutkinnan yhteydessä eräs Sörnäisissä sijainnut sylttytehdas joutui epäilyksen alaiseksi. Silloinen äärioikeistolainen ”Ajan Sana” (myöhemmin "Ajan Suunta") -niminen sanomalehti repäisi asiasta otsikon: ”Tattarisuon arvoitus selviää. Jäljet johtavat sylttytehtaaseen?” Sittemmin sanonta liitettiin voimallisesti Lapuan liikkeeseen ja sitä käytettiin myös paljon politiikassa. Käytetään toki vieläkin, mutta ehkä hieman vähemmän korneissa yhteyksissä ja hieman keveämmän sävyisenä.
Niin – niitä ortodoksisia kuplia löytynee toki maastamme useitakin. Osin ne ainakin omasta mielestäni ovat syntyneet ehkä väärinkäsityksistä, mahdollisesti tarkoituksella, jopa hyvä ettei vahingossa. Ortodoksia ja ortodoksinen kirkko maassamme ovat melkoisen paineen alaisena. Elämme pienenä vähemmistönä maallistuneessa ja yhä enemmän uskonnollisesti liberalisoituvassa enemmistön hallitsemassa maassa. Enemmistö hallitsee niin kirkollista kieltä kuin tapojakin, jotka molemmat ortodokseilla poikkeavat paljonkin enemmistön valtavirrasta. Oman kirkkomme viestintä ei tavoita kansan enemmistöä ikonien kauneutta ja kirkkolaulujen ihanuutta lukuunottamatta.
Joskus tekee väkisin mieli verrata ortodoksisuutta ja tuota jytkyllä voittanutta puoluetta. Niissä kummassakin on jotain yhteistä. Kauniisti sanottuna molemmat ovat kansan, etenkin pienen ihmisen asialla, mutta toimivat kuitenkin vastavirtaan useiden muiden suomalaisten ihmisten – enemmistön – kannalta katsottuna. Vastaavasti hieman – ainakin valtavirran kannalta katsottuna – on kummallakin omia "kummallisia" tapojansa, joista he eivät ole valmiita luopumaan, vaikka yhteiskunnan paine niin vaatii tai jopa odottaa. Jopa siinä määrin, että usein vedotaan oikeuteen ja lakiin asioiden yhdenmukaistamiseksi valtavirran kanssa.
Seurasin sivusilmällä erästä some-keskustelua tuollaisessa kuplassa asumisesta ja siinä esitettiin mm. väite, että me kaikki elämme jonkinmoisessa kuplassa. No joo – ainakin tämä ilmakehä on kai jollain tavalla ajateltuna kuplakin, mutta että noin niin kuin yleistäen tuollaisiin city-kupliin ja niissä elämiseen, niin sallinette, että olen eri mieltä. Kuplassa asumisesta näyttäsi kuitenkin joillekin tulleen jo melkein standardi, normi, tapa, miten eletään.
Ihminen alkaa degenoroitua kaupungissa eläessään. Jos tuollainen kaupunki-ihminen – sanoisin joskus, että kupla-ihminen – joutuu vaikka Lappiin, hän ei saata osata tehdä nuotiota ja saattaa kokea jopa nälkää, vaikka painava reppu on täynnä herkkuja – ei ruokaa. Vastaavasti maalla elävät ”landepaukut” erottuvat kyllä melko selvästi kaupungissa kävellessään ulkonäön, joskus jopa hajun perusteella. Tiedä sitten häntä, miten degeneroituja ja elinkelpoisia nuo kylien "uuninpankkopojat" sitten ovatkaan. Saattaisi olla että kumpikin tai ainakin toinen noista ihmisryhmistä tarvitsisi elämäntapaopetuksen lisäksi jonkinlaista geenimanipulaatiota. Mutta molemmissa yhtenä perussyynä koko tilanteeseen on varmaan jokinlainen kulttuurillinen sisäsiittoisuus.
Meillä ortodokseilla syinä vääränlaiseen kehitykseen saattaa olla jonkinlainen ”sosiaalidarvinistinen ortodoksisuus”, jossa ikään kuin Darvinin oppien mukaisesti vahvat alistavat heikommat ja ajatellaan, että evoluutio johtaa väkisin uuteen ortodoksisuuteen. Sosiaalidarvinismissahan suhtauduttiin erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin, köyhiin, sairaisiin, jne. Siis hieman kuten nykyisin tekevät mahdollisesti juuri nämä kuplaortodoksit, jotka kuitenkin itse pitävät itseään erityisen suvaitsevaisina ja ainoina oikean opin levittäjinä. Tuossa edellä mainitussa opissahan hylättiin tietyllä tavalla tasa-arvoisuuskin ja samalla autoritääriset, ei niin kovin demokraattiset (vaikkakin joskus demokraattisesti valitut) tahot ottivat vallan ja hallitsivat muita omalla tavallaan muka-suvaitsevaisina enemmistön turvin.
Nykymedia auttaa paljon tällaisessa kupla-ajattelussa eläviä. Ennen – sanomalehtien aikaan – sanottiin, että kyllä se on totta, olihan se Hesarissakin. Nykyisin, kun ihmetellään, mistä sinä olet saanut tuollaisia hulluja ajatuksia päähäsi, vastaus on: ”Netistä.” Ennen muinoin ne opittiin, osattiin ja koettiin.
Vaikka olihan se ennenkin joissain asioissa toisin kuin uskoimmekaan, miksi ei siis nykyisinkin. Kun Ajan Sana syytti aivan syyttä Sörnäisten sylttytehdasta, sai jopa sakkoa palturin kirjoittamisesta, todellisuus oli jotain muuta, sadunomaisenpaa. Syylliseksi Tattarinsuon ihmisruumiin osien levittelyyn paljastui yksittäinen mielisairas henkilö, joka kuulusteluissa kertoi tavanneensa lähteellä menninkäisen, joka oli luvannut ihmisuhria vastaan paljastaa kulta-aarteen kätköpaikan. Mies ei uskaltanut ryhtyä murhaajaksi, vaan varasti ruumishuoneelta ihmisen osia, jotka uhrasi lähteeseen kultapalkkion toivossa.
Mitäpä ihminen ei tekisi palkkion, kiitoksen ja vallan toivossa!
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti