30.11.16

Hirviö tuli mua vastaan


En mahda mitään sille, että tuo Sepi Kumpulaisen lyriikka ja kirkolliskokous kietoutuvat väkisin, lähes maagisesti toisiinsa. Jos ei muuten, niin tuon Sepin musiikin ammatillisuuden kautta. Yksistään tuo Sepin omanlaisensa kitaran soittotyyli kaulan yläpuolelta muistuttaa monesta seikasta. Mutta kuten videosta voidaan nähdä, niinkin on mahdollista soittaa.

Oikeasti minua taitaa jo väsyttää ja jopa hieman tympiä tämä blogikirjoittelu ja toivottavasti pystyn jättämään sen piakkoin ja siirtyä odottamaan joulua. Mutta ennen sitä jos nyt kuitenkin jotain.

Katselin netissä olleita kirkolliskokouskuvia ja yksi merkillinen asia pisti silmään: lehterillä eli salin takaosassa ei ollut paljon ketään. Tavallisesti siellä on yleisöä, joukossa jokunen toimittajakin. Nyt siellä näkyi olevan vain Ari.

Katselin seuraavaksi mediaa hieman laajemmin. Itse en ole median suurkuluttaja, koska luen lehtiä vain kahviloissa ja seuraan satunnaisesti joitain nettilehtiä. Joten tämäkin arvio mediasta on hieman suurpiirteinen, kuten yleensäkin nämä minun blogijutut. Ei näistä kannata suuremmin suivaantua, toimittajienkaan.

Mitään suurempaa uutisointia en ole löytänyt mediasta, jossa olisi käsitelty kirkolliskokouksemme asioita. Eilen taisi olla jotain Savon Sanomissa ja Iltalehdessä. Tänään oli yksi poikkeus harmaudessa, kun löysin YLEn sivuilta uutisen, joka kertoi siitä, että kirkolliskokous selvittää arkkipiispan istuimen mahdollisen Helsinkiin siirron vaikutuksia. Lienee sitten ollut kokouksen merkittävin asia – ainakin helsinkiläisten mielestä.

Eilen valtakunnan uutisissa suurempi uutinen oli se, että ”Pumptsi pum” palaa ruutuun kuin mikään kirkolliskokousasia. MTV ei tainnut edes uutisoida, että oma ”pumptsi-pummimme” poistuu.

Mikä mahtaa olla syynä tuollaiseen kohteluun? Miksi kirkkomme korkeimman päättävän elimen toimet eivät oikein kiinnosta mediaa? Olisiko kirkon syytä mennä itseensä?

Olisi. Olen tässä vuosien saatossa useampaan otteeseen valitellut kirkkomme mediaosaamista. Siinä on ollut ja on yhä suuria puutteita. Täysin mahdollista on, että tiedotus ja viestintä palvelee keskushallintoa ja johtoa, mutta ei se palvele sitä, jota sen pitäisi palvella, kansaa.

Kirkolta puuttuu mediaosaajia ja tekijöitä, jotka saisivat aikaan näyttävää ja haluttavaa uutisointia. Uutisointi on kautta aikain perustunut siihen, että ensin se julkaistaan sensuroituna ja siloteltuna omilla sivuilla ja vasta sitten annetaan muille jotain murusia. Ei se niin toimi, ei ainakaan pitkään. Ja jälki näkyy jo. Siinäkin, että seurakunnat pakenevat kirkon sivustolta ja tekevät omia ratkaisujaan.

Samoin kirkon piirissä on lukuisa joukko asioita, joita enemmänkin piilotellaan, jopa sensuroidaan kuin tiedotetaan. Tässäkin kokouksessa lienee ollut sellaisia asioita. Taisivat liittyä vaikkapa johonkin museobisnekseen. Kalenteristakin jätettiin pois hankalat tyypit ja ikävät asiat.

Sitten on vino pino asioita, joista vain vaietaan jokapäiväisessä viestinnässäkin. Niitä ei ole olemassakaan. Kun yksi merkittävä kirkolliskokouksen osanottaja, julkinen henkilö, on poissa, sitä ei mitenkään selitellä ja kerrota muille, vaikka asia saattaisi olla ihan normaali poisjääminen. Sen sijaan annetaan vain huhujen velloa ja sosiaalisen median pyöritellä asioita laidasta laitaan haluamallaan tavalla, vaikka syy poissaoloon olisi kenties ja mahdollisesti ollut ihan oikea ja hyväksyttävä. Vai olisiko? Nyt siitä on syntynyt ihan erilainen kuva ja mielikuvituksella ei ole ollut rajoja. Mutta onhan tietysti tuokin yksi tapa hankkia julkisuutta. Onko se sitten oikea ja hyväksyttävä tapa, siitä ollaan varmasti montaa mieltä. Ymmärtääkseni tuollainenkin ns. negatiivinen julkisuus on ollut esillä ainakin erään kokousedustajan puheenvuorossa. Olisi ehkä kannattanut kuunnella tarkemmin.

No onneksi on ollut tämä ns. vapaa media, joka on kertonut jotain omalla tyylillään, vapaammin. Kyllähän kirkon viestinnänkin kautta ovat tulleet julki jotkut ns. viralliset asiat, mutta ei silti kaikki mielenkiintoiset nyanssit. Varsinkaan sellaiset, joista johto ei pidä ja joilla silti olisi uutisarvoa.

Tämän päivän maailmassa kaikki on digitaalista. Kokousedustajat pitävät julkisia puheitaan papereista, jotka ovat helposti saatavilla myös ns. nettiversioina, digitaalisina. Miksi niitä ei laiteta suoraan nettiin, jonnekin osioon ”Puheenvuorot kirkolliskokouksessa”. Sieltä jokainen voi käydä lukemassa, mitä ”oma kirkolliskokousedustaja” on kokouksessa sanonut vai onko sanonut yhtään mitään.

Nyt on kuulunut mainintoja, että kokouksen virkailijat sanovat joidenkin asioiden menevän protokollassa tietyllä tavalla, että kokous sujuisi juohevasti ja päätöksenteko olisi hallittavissa. Tuokin kuulostaa oudolta, jos samalla rikotaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, kokouksen toimintaohjeita. Silloin ei joku ole tehtävien tasalla, jos pelkää huomauttaa esimiestään siitä, että kokous ei suju sillä tavalla, kuin sen pitäisi.

Kun kaiken lisäksi samaan aikaan eräs ns. vapaan median vahva toimija on ikään kuin ”Jumalan kostona” ja samalla varmaan monen (ainakin helsinkiläisen) toivomana saanut sivustonsa nurin, eikä voi toimia, ovat monet siitä jollain tavalla riippuvaiset kuin halvaantuneita. Opettajat valittavat, ettei materiaalia saa ulos, kanttorit, että minean tekstejä ei voi käyttää ja moni muukin, vaikka toimittajat, ettei ole saatavissa oikeaa tarkkaa tietoa ortodoksisuudesta artikkelien tueksi. Onko näiden yksityisten harrastelijoiden tehtävä ylläpitää tällaista sivustoa? Olisiko kirkon pitänyt olla jollain tavalla vahvemmin mukana tuossa toiminnassa, turvaamassa, auttamassa, tukemassa, ettei tuollaista pääsisi tapahtumaan? Mene ja tiedä!

Kirkko ei tietenkään omasta mielestään (kenen mieli se sitten mahtaa ollakaan) voi tukea sellaista, mikä arvostelee sen toimintaa. Näin siellä kai ajatellaan. Vaikka korulauseissa sanotaan, että toiminta on avointa, kirkko haluaa itse määritellä, miten avointa. Suomeen on kaivattu omaa ortodoksista valtakunnallista mediaa, joka samalla olisi vahvasti kirkkoon sidottu, mutta kuitenkin riippumaton. No, tuo kaatunut sivusto oli sitä, mutta se oli myös ilmeisesti liian riippumaton.

Nyt jäämme odottamaan, mitä tapahtuu. Parantaako hevonen juoksuaan kirkon tiedotuksessa? Tehdäänkö kirkon piirissä samanlaisia ratkaisuja kuin valmentajille urheilujoukkueissa silloin, kun peli ei kulje? Palkataan uusia pelaajia ja potkitaan valmentaja pellolle. Uusiiko kirkko mediatyötään sellaiseksi, mitä tämä aika odottaa ja mitä tämä aika teknisesti tarjoaa? Sen aika näyttää.

Mutta minä taidan kohta siirtyä odottamaan joulupukkia, ellei nyt jotain ihan raflaavaa nyt vielä satu Heinävedellä käytävässä kokouksessa. Katsotaan nyt. Toivottavasti saan mielestäni pois tuon alussa mainitun ja videolta tajuntaani kuusikujaa pitkin syöksyneen ”hirviön”.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

P.S. Nyt muuten huomasin, että tuo Sepihän on jotenkin tutun oloinen.

H@P

Ei kommentteja: