30.9.14

Aivoton keveys

Luin jokin aika sitten YLEn uutissivulta jutun "ysärimusiikista". Tällä termillä tarkoitettiin näemmä jotain 90-luvun musiikkia. Opin siis taas uuden musiikkitermin pianissimon oheen. Tuon jutun yhteydessä kerrottiin tuota ysärimusiikkia soittavan tiskijukan - erään DJ:n - tanssittavan yleisöä "We love the 90's" -festivaalilla ja tuo DJ käytti soittamastaan musiikista hauskaa termiä, "aivoton keveys", joka hänen mielestään oli parasta juuri tuossa 90-luvun tanssimusiikissa ja joka saa edelleen yleisön sekoamaan tanssilavalla. Mielenkiintoista.

Minusta tuo termi - aivoton keveys - sopisi todella moneen nykyajan ilmiöön. Monesta muustakin asiasta, ilmiöstä, tapahtumasta, telkkariohjelmasta ja jopa julkisuudessa vilisevistä henkilöistä, eikä pelkästään tuosta tietystä 90-luvun musiikista, voitaisiin aivan hyvällä syyllä sanoa sen olevan "aivottoman kevyttä". Joku voisi pitää myös tätä blogijuttua sellaisena. Miksipäs ei!

Etenkin useat televiso-ohjelmat ovat - hyvä ettei ilta illan jälkeen - täynnä tuota aivotonta keveyttä. Kukkasena kaiken keskellä on varmaankin ohjelma, jota en ihan aikuisen oikeasti vapaaehtoisesti edes suostuisi katsomaan. Joskus kanavaa vaihtaessani olen vahingossa joutunut hämmentyneenä ko. kanavalle kyseistä ohjelmaa ihmettelemään, mutta en onneksi kauaksi aikaa. Tuo ohjelma on kaikkien aivottoman kevyeiden turhakkeiden ikioma ohjelma BB eli Big Brother.

Tuollaiseen persoonaan, ihmiseen sisältyvään aivottomaan keveyteen kuuluu minusta juuri tuon tyyppinen käyttäytyminen kuin tuossa ohjelmassa markkinoidaan ja siellä esiintyvät tuovat tykö: aggressiivinen esille ja julkisuuteen pyrkiminen keinoilla millä tahansa, kaikki omat arvot voidaan heittää romukoppaan. Sivistyksen pintakuorrutus - jos sitä nyt alkuaan kaikilla on edes ollutkaan - karistellaan roskikseen ja annetaan mennä ja lujaa. Kuvitellaan kuuluisuuden tai paremminkin kaiketi tässä tapauksessa tökerön julkisuuden tuovan jotain aivan käsittämättömän ihanaa. Ja kuitenkin melko pian huomataan, ettei näin ollutkaan ja eväät useimmilla näillä aivottoman keveillä eivät vain sitten useinkaan riitä tuon raa'an julkisuuden järkevään hallintaan ja sillä rahan tai uran - mikä se sitten olisikaan - tekemiseen.

Silti meillä on vino pino tuollaisia turhia julkkiksia. Mistähän sekin kertoo? Osa heistä on kunnostautunut useimmiten jollain muulla saralla - ja on saattanut olla jopa aivan maailmanluokan osaaja omassa lajissaan - mutta tähden sammuttua sortunut tusinaiskelmälaulajaksi tai joksikin muuksi julkisuushakuiseksi turhakkeeksi, josta sensaatiolehdet suoltavat sitten juttuja painopaperille ja kansa ostaa, lukee tai ilmeisesti jopa ahmii niitä. Aivan kuten kai tekevät noiden BB-tyyppienkin kanssa. On niin mukavaa katsoa, kun toinen mokaa julkisesti telkkarissa ja sitä voi sitten ilkkua ja julkisesti kritisoida tyhmäksi, typeräksi ja vaikka miksi oman "huippu-superälykkyyden" vimmalla. Omat vastaavat tapahtumat ja mokailut kummasti laimenevat niitä katsellessa. Tai mistä se mahtaakaan sitten johtuakaan, mene ja tiedä häntä sitten!

Joillekin on kaiketi hauskaa lukea lehdestä tai usein nykyään netistä, kun vähäpukeinen tukevassa lihassa oleva paklattu naisihminen hakkaa nykyisen - tai itse asiassa melko pian entisen - aviopuolisonsa  varsin pian häiden jälkeen kännipäissään lehden maksamassa lukusushuoneistossa sairaalakuntoon. Tai entinen supermies - huippu-urheilija - eroaa ja menee naimisiin ja eroaa ja menee naimisiin ja eroaa ja ... Siinä kaiketi sitten unohtuu lukijan tai katselijan oma tylsä elämä ja  avioliittokin ja toisen mokailuista ja tirkistelystä saa kummasti elvyttävää elinvoimaa jatkaa edes hiukan taas eteenpäin tuossa jatkuvassa upottavassa suossa, siis omassa elämässään. Ihan oikeasti en minä tätäkään asiaa tiedä, miten se sitten ihan oikeasti onkaan! Mutta näin nyt arvelen joutessani.

Kauhistuttavaa on myös huomata, että tuollainen aivoton keveys on vallannut jo melkoisen suuren osan omista poliitikoistammekin. Onhan meillä jo vuosia ollut omia erilaisia asioita, kuten vaikkapa "huonompaa ainesta" parjaavia tai muita kosken kuohuja tai erilaisia sammakoita, mustissa paidoissaan esitteleviä nuorisopoliitikkoja tai jopa omia pitkälle päässeitä "entisiä nuorisopoliitikkoja". Erilaisia pia-metri nappula-kutreja huikeine ajatuksineen taikka arja meilauksia avoautoineen. Mutta silti hieman kauhistuttaa ajatella tai jopa kauhuskenaariomaisesti katsella jotain oman puolueensa kultturelliksi tekemää ministeriä lentopallokatsomossa ihan pallo hukassa kaunita silmiä trendisilmälasien takana pyörittämässä taikka koko kansan perusteellista edustajaa Helvetin enkelien kanssa puku päällä ja kravatti kaulassa kaljoilla rönyämässä. Sellainenkin esimerkkejä lienee kai nyky-Suomessa tukuttain saatavilla ja tyrkyllä erilaisiin vastuullisiin tehtäviin. Tietenkin vastuullisten puolueiden tuella.


Hieman tuntuu siltäkin, että tuo aivoton keveys on saanut aivan liian valtaisan sijan nykyisin perinteisessä viestinnässä ja nyt se on jo jonkin aikaa levinnyt myös sosiaaliseen mediaaan. Tavat ja keinot ovat itse asiassa melko samoja sovellettuina vain tällaiseen nykyaikaiseen ja nopeaan "soft-seksikkäämpään" mediaan kuten vaikka Facebookiin, jossa nyt ei voi kuitenkaan ihan mitä vain julkaista, vaikka mieli tekisi.

Mutta paljon siellä julkaistaan ja lisäksi melko usein aivan kökköä asiaa omasta elämästä ja muidenkin. Nostetaan itseä jalustalle. Yritetään tehdä itsestä "tees-se-itse-julkkis" tai joku sellainen. Näin sitten muokataan tällä modernilla "jokamiehen kansanmedialla" itsestä parempaa ja siloteltua kuvaa muille kanssaihmisille. Viisaasta, taitavasta, kauniista, rikkaasta, hyvässä avioliitossa elävästä, kauniit ja huippuälykkäät lapset omaavasta ja heidät hyviin ammatteihin ohjaavista / ohjanneista ihmisistä, jotka asuvat tiilitalossa ja omistavat kesämökin, veneen ja ajavat Volvolla. Siis aivan ilmiselvää kuvaa minusta, sinusta ja hänestä.


Hannu Pyykkönen 
nettihoukka@gmail.com

Ei kommentteja: