Päivät ovat sujuneet - sanoisinko tavanomaisesti ja odotukseni mukaisesti. Mutta täytyy heti perään sanoa, että olen myös jossain määärin pettynyt. Omaa pettymystäni hieman lievensi kuulla vanhan pappiskonkariedustajan kriittinen mielipide (kts. http://bambuser.com/v/5102400), jonka hän ilmaisi lyhyessä pikahaastattelussaan. Itse tein hieman samankaltaisia havaintoja myös "toisesta poolista", maallikoista, kuin hän "nuorista papeista". Maallikot eivät tosin ilmeisesti kokoontuneet edes junttakokouksiin, mutta ulospäin selvästi näkyvässa saamattomuudessaan ja sanomattomuudessaan he pääsivät samoihin lukemiin ja sfääreihin isä Leon esittämän mielipiteen kanssa.
Ensimmäinen "kylmäävä hetki" heidän kohdallaan oli kirkolliskokouksen ekana päivänä, kun kukaan ei osannut esittää ketään maallikkoa varapuheenjohtajaksi. Se ei luvannut jatkotoiminnalle hyvää, eikä homma siitä oikeastaan koko aikana sitten parantunut tai muuksi muuttunut. Sama tylyn tyrmäävän hiljainen linja jakui loppuun asti pienin poikkeuksin.
Olkoon tämä nyt ensimmäinen päätelmä kokouksesta ja sanon sen kaiken varalta jo nyt, koska en ole ollenkaan varma, että lähiaikoina sanon yhtään mitään, kunhan kotiin pääsen. Sen verran ramasee. Ajattelin löhöillä kotona kotvan ja mahdollisesti käväistä tulevalla viikolla "Elämäni naisen" neljävuotis-synttäreillä ja sitten rauhassa odottaa joulun pukkikeikkaa, joka toivottavasti - tai pitänee sanoa todennäköisesti - on seuraava keikkani. Miniäni kun ilmoitti edellisen blogikirjoitukseni perusteella, että mahdollisesti saan mennä heille ja vunukoitteni luo joulun viettoon. Imellyksen ja laatikon laadusta ja sen tarkemmasta sisällöstä ei vain vielä ole varmuutta.
Palaan vielä tuohon piispan vaaliin. Hyvä, että tulee vaali. On siis kaksi ehdokasta, joista valitaan nyt parempi. Valinta tuntuu niin valitsijoista kuin varmaan valitustakin mukavammalta, kuin sellaisessa tilanteessa, jossa olisi vain yksi ehdokas. Kumpi tulee valituksi, siitä minulla on aivan selkeä käsitys, mutta jääköön se vielä sanomatta, vaikka kai sen jo tästäkin asenteellisesta ja vihjailevasta blogijutustani monet arvaavat.
Mielenkiintoista vaalissa ei suinkaan ole yksistään se, ketkä ovat siinä valittavina, vaan yhtä tai jopa mielenkiintoisempaa on omalla tavallaan se, ketkä eivät ole vaalissa valittavina. Huhut ja käytäväkeskustelut kun antoivat ymmärtää ihan muuta. Siitä riittänee vielä varmaan keskustelua ja kannunvalantaa runsaasti kirkolliskokouksen jälkeenkin.
On vaikea suoralta kädeltä sanoa syytä siihen, miksi henkilö A tai B ei ollutkaan ehdolla, vaikka oli mukana spekulaatioissa. Syitä on varmaan erilaisia ja niitä tällaisessa asemassa kuin minä, voin vain arvailla. Viittauksia ja tukea arvailulleni saan epämääräisistä keskusteluista Trapesassa ja käytävillä. Joku sanoin, ettei piispaksi voi haluta ja pyrkiä, eikä edes ilmoittaa olevansa käytettävissä. Piispaksi valitaan sopiva tai sopivin saatavilla oleva, siihen kutsutaan. Joku toinen sanoi, ettei tiedä raskaampaa työtä kuin piispuus. Ei niinkään ruumiillisesti kuin henkisesti, vai pitäisikö sanoa hengellisesti. Noista tai mahdollisesti muista "pelin pelaamisesta" ja tulevaisuutta ennakoivista syistä johtuen, jotkut mahdollisesti puuttuivat ehdokaslistalta nyt. He saattavat toki löytyä sitten taas seuraavalta listalta, joka muuten ei sekään liene kovin kaukana. Onko se apulaispiispaehdokkaiden lista vai vielä "järeämmän kaluston" ehdokaslista, sen aika ja etenkin Luoja meille aikanaan näyttää.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti